Nykyään Etelä-Tiroli on autonominen maakunta, jossa itävaltalaisuus ja saksankielisyys näkyvät edelleen vahvasti. Ajaessani Italian puolella alas Timmeljochilta näin erään talon parvekkeella Itävallan lipun ja ison banderollin jossa luki ylpeästi "Sud-Tirol ist NICHT Italien!". Etelä-Tirolin aatteella on paljon yhteistä Karjalan palauttamisen liikeen kanssa.
Ajoin tänään ensin yhtä passoa pois Italiasta ja sen jälkeen toista pois Innsbruckin laaksosta ja Itävallan pohjoisrajan tuntumaan, josta jatkan huomenna Saksaan. Paluumatka on alkanut.
Ajaessani kohti Alppeja ohitin "Passo Stellvio"-kyltit silmää lotkauttamatta, sillä Timmelsjochissa oli tarpeeksi turistien täyttämää legendapassoa yhdelle reissulle. Jätän Stellvion ensi kertaan, ja taidan lisätä sen jatkoksi Pohjois-Italian Dolomiitteja, sen verran mielenkiintoisilta ne näyttivät. Jätän samoin tällä reissulla Sveitsin väliin; säästetään sekin ensi vuoteen.
Tänään jouduin ajamaan suurimman osan toisesta passosta jonossa, joka koostui rekoista, henkilöautoista ja asuntovaunuista. Uhmasin hetken kuolemaa ohitellen jonoa vuoristotiellä, mutta kun huomasin että se vain jatkuu ja jatkuu, alistuin kohtalooni ja köröttelin mukana. Jonossa ajamisessa on kolme ongelmaa:
1) Liian hidas vauhti, alle nopeusrajoituksen
2) Jojoava vauhti joka pakottaa hidastelemaan ja jarruttelemaan, vaikka yrittäisi ennakoida
3) Lisääntynyt riski omasta tai toisen virheestä, kun turvavälit ovat kuitenkin surkeat
Hitaan vauhdin ongelma on subjektiivinen. Olen kuitenkin usein todennut että pelkästä pyörän päällä istumisesta ja eteenpäin ajamisesta saan irti yhtä paljon kuin jos istuisin kotona tuolissa ja pärisyttäisin huuliani. Kadehdin niitä joille mikä tahansa ajo prätkällä on elämys. Itse kuitenkin tarvitsen sen verran vauhtia ja mutkia, että g-voimat ja adrenaliini alkavat olla läsnä. Moottoripyörällä tämä onnistuukin murto-osalla vastaavan auton hinnasta.
Jojoava vauhti on kyykyllä raskasta, koska ajoasento on tehty kiihdyttämistä varten ja on etupainoinen. Aina kun jono hieman hidastuu, joudun ottamaan massani vastaan jaloillani ja käsilläni jotta pysyn pyörän päällä. 7.7kg reppu selässä ei auta asiaa, niinpä en mielelläni hidastelisi koko ajan. Myös jäykän käsikytkimen ja vaihteiston räplääminen alkavat pidemmän päälle ärsyttää.
Mietin yhdellä kädellä ajaessani ja eteenpäin tuijottaessani analogiaa jolla selittäisin moottoripyöräilyä tuntemattomalle miltä tuntuu ajaa ihanaa mutkatietä autoletkan takana ja miksi prätkät usein lähtevät ohittelemaan reippaasti saadakseen tyhjää tietä. Päädyin tähän: kuvittele että sinulla on kurkkua korventava jano, istut tuolissa, ja edessäsi pöydällä juuri avattu kylmä kaljapullo pulputtaa kyljellään sisältöään pöydälle. Istut ja katsot kun kullankeltainen virkistävä neste valuu hukkaan pöydälle.
Sinulla on nyt kolme vaihtoehtoa:
1) Istua tekemättä mitään ja katsoa kun pullo tyhjenee, antaen vitutuksen ja menetyksen kasvaa (pysyä jonon mukana)
2) Nousta ylös, antaa tämän kaljan valua ja toivoa että jääkaapissa on lisää (pysähtyä tien sivuun ja jättää tilaa, toivoa että heti takaa ei tule lisää autoja, ja toivoa että tulppajono pääsee tarpeeksi kauas)
3) Pompata ylös ja yrittää nopeasti nostaa pullo pystyyn, riskinä että se vain kaatuu toiseen suuntaan tai jopa putoaa pöydältä ja hajoaa palasiksi (lähteä tekemään vaarallisia ja suht laittomia ohituksia, jotka saattavat johtaa vain seuraavan jonon kiinnisaantiin tai jonon naurettavan pituuden paljastumiseen, tai kolariin)
Noh, tiesin kyllä että jos tulen ajamaan alppiteitä lomakaudella elokuussa, en saa niitä itselleni. Suomen takametsien mutkatiet eivät ole kummoisia, mutta ainakin siellä saa ajaa omaa tahtiaan.






"Olen kuitenkin usein todennut että pelkästä pyörän päällä istumisesta ja eteenpäin ajamisesta saan irti yhtä paljon kuin jos istuisin kotona tuolissa ja pärisyttäisin huuliani."
VastaaPoistaNaureskelin töissä tälle kommentille :) Onneksi kukaan muu ei ollut vielä saapunut ohviitsille.
Tuohon ohittelufilosofiaan.....itselle se oli oikeastaan noiden neulansilmien suola, kun jonkun henkilöauton tai sitten muun kantaan pääsi ennen neulanslmää ja siitä sitten ylämäkeen kakkosella hanaa, siitä pyörän kiihtyvyydestä nautti siinä tilanteessa vaikka tuo FJR 2 päällä mikään paras mahdollinen yhdistelmä olekaan.
VastaaPoista