Autobahnilla oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, mutta luonnollisestikaan en voinut ottaa kuvia ajaessani, ja taukopaikoilla ei näkynyt juuri mitään. Niinpä yritän kuvailla tapahtumia teille.
Liityin moottoritelle kuten Suomessakin, kaasulla ja vasemman olkani yli katsoen. Tien pinta oli usein asfaltin sijasta betonia, mutta erittäin sileää ja tasaista. Kaistoja oli kolme per menosuunta, ja liikennettä, varsinkin rekkoja, oli kohtalaisesti. Tuossa oli nopeusrajoitusmerkki; ensin 100kmh, sitten 120kmh, ja lopulta valkoinen merkki harmailla raidoilla - nopeusrajoitus päättyy.
Mitä helvettiä, onko tämä totta? Hopeiset ja mustat farmari-Audit ympärilläni nostavat kytkintä ja siirtyvät omaan matkanopeuteensa. OK, tämän RC osaa. Käännän kaasua ja annan nopeuden nousta, vastoin Suomessa opittua kortinmenetyksen pelkoa. 130, 140, 150. Audit menevät edelleen menojaan. Onko tämä oikeasti laillista? Vapaan nopeusrajoituksen ja vapaaehtoisten ajovalojen yhdistelmä on älyvapaa - pyörän pienissä peileissä näkyvä tumma läiskä voi olla tuplavauhtia lähestyvä Porsche.
Näkymät ovat komeita. Autobahn kulkee Saksan läpi ja yli. Surrealistisen massiiviset valkopunaiset tuuliturbiinit pyörivät hitaasti metsäisten kukkuloiden päällä, kuin autopelien taustamaailmoissa. Korkeuserot ovat todellisia, mäenrinteet ovat jyrkkiä ja metsät vaikuttavia. Ylittessäni valtavia moottoritiesiltoja näen laaksoissa postikorttikyliä valkoisine seinineen ja punatiilisine kattoineen. Näen näkymiä nopeilla vilauksilla, kääntäen päätäni vain hetkeksi. Tässä vauhdissa ei auta tuijotella maisemia.
Alan päästä sinuiksi tien, vauhdin ja liikenteen kanssa. Nopeat sweepperimutkat ovat RC:n perimässä; se on syntynyt liikkumaan näin. Kyyristyessäni pyörän päälle ja avatessani kaasun rintani alta kumpuava ilmaboksin murina on kuin nälkäisen saalistajan karjaisu - peto on laskettu irti ja se janoaa verta. 1150-kuutioisen LC8-koneen päästessä "nokalle" se ärjyy voitonriemuisena: antaa tulla saatana! Sopiva matkavauhti löytyy 180km/h:sta ja leikkaamme läpi Saksan. Loivatkin moottoritiemutkat vaativat päättäväistä ohjausliikettä samalla kun teräskaiteet viuhuvat vain metrien päässä päästäni. Kyyristelen pyörän päällä, kurkotan sisämutkaan ja keskityn ajamiseen. Moottoritiekin voi olla hauska, jos vauhtia on tarpeeksi.
Tiedämme kuitenkin molemmat, että meressä on aina isompia kaloja. Myöhemmin väistämätön tapahtuu ja harmaaviiksisen herrasmiehen ohjaama Porsche 911 Turbo ohittaa meidät. Seuraan metallinruskeaa avoautoa, mutta rajoituksen taas kerran päättyessä Porsche-pappa painaa nastan lautaan ja auto katoaa horisonttiin. 500-hevosvoimainen neliveto liukkaassa kuoressa on Autobahnin kuningas, jolle RC on lähinnä äänekäs kiusalainen.
Neljän tunnin jälkeen olen Nürnbergissä eikä matka ole tuntunut erityisen raskaalta. Autobahn on kätevä tapa tehdä pitkiä siirtymiä Saksassa, varsinkin pyörällä jolle ruuhkat eivät tarvittaessa ole suurikaan hidaste. Voi olla, että loppureissusta teen muutaman paljon pidemmän siivun takaisin kohti Travemündea jos tarve vaatii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti