lauantai 10. elokuuta 2013

Alpeilla

Lauantaina nousin viimein Alpeille ja pääsin toteuttamaan reissun virallista tavoitetta: vuoristomutkapätkien ajamista.

Salzburgista lähtiessa (terveiset ja kiitos P & E!) vuoret nousivat mahtavina edessäpäin, täyttäen sekä näkökentän että litteyteen tottuneen suomalaisen ajatukset. Tuonneko olin oikeasti menossa?

Pian kuvitelmat muuttuivat todeksi kun ylitin taas rajan Saksan puolelle ja tie alkoi nousta ylös vuorta. Ensimmäiset 180-asteiset neulansilmämutkat seurasivat pian, ja tajusin ajavani tietä jollaisesta olin unelmoinut vuosikausia. Olin nyt oikeasti täällä, ajamassa oikeasti näitä teitä.

Maisemina oli välillä pelkkää sankkaa metsää, välillä kosteudesta kiiltelevää kalliota, välillä kumpuileva nurmikenttää ja välillä massiivisia vuoria laakson toisella puolella. Turkoosit vuoristopurot ja -joet rikkoivat välillä valkoisten talojen täyttämää maismaa. Sää oli aivan täydellinen; kuiva ja lämmin muttei kuuma. Kirpakka vuoristoilma piristi helteen ja hikoilun turruttamaa mieltäni ja korkeat vuoret näkyivät ohuessa, sateen puhdistamassa ilmassa kirkkaina ja terävinä.

Liikenteessä oli jonkin verran autoja, ja jouduin välillä tuhlaamaan hyvät mutkapätkät hitaiden autojen takana kuhnailuun. Hyväksyin sen välttämättömänä pahana koska Alppien yli ei niin montaa tietä mene, väestöntiheys on täällä hieman eri, ja oli kaunis lauantaipäivä. Nyt sään viilennyttyä näin myös paljon muita motoristeja, ja olin jatkuvasti käsi ojossa moikkailemassa.

Päätin ensimmäisen ylitykseni Alppien väliseen laaksoon Innsbruckiin, ja huomenna jatkan mutkia pitkin Italiaan.











1 kommentti:

  1. Erittäin hienoa, kun olet jaksanut päivitellä laadukkaalla tekstillä sekä kuvilla!

    Siellähän on hyvät ketsupitkin :)

    VastaaPoista