Matkasta kiinnostuneiden on tärkeä huomioida että Finnlines tarkastaa kaikkien laivaan tulevien henkilöllisyyden ja ajokortti ei kelpaa tähän. Saksan matka voi siis jäädä lyhyeen jos passia tai EU-henkilökorttia ei ole mukana.
Edessäni moottoripyöräjonossa oli vain kaksi rouvaa kiiltävien Vespojen ja uudenkarheiden nahkatakkien kanssa. En tiedä millainen matkapyörä skootteri on, mutta ehkä pariskunta vetää minusta passoilla polvi maassa ohi. Odotuksemme ei onneksi kestänyt kauaa ja ajoimme hienossa vilkkuvaloauton vetämässä saattueessa tuohon Itämeren korskeaan orheen, m/s Finnstariin. Pyörät jemmattiin riviin henkilöautokannen nurkkaan ja sidottiin kiinni kanteen liinoilla. Rehkiessäni kiinnityksen parissa tunkkaisella autokannella kasvoni erittivät hikeä vauhdilla jota en uskonut mahdolliseksi. Kaikki kuitenkin tietävät että aseesta huolehditaan ennen miestä, joten varmistin täsmällisesti että RC oli meriklaarissa ennen kuin hoipuin etsimään hyttiä.
Hyttini oli alimman hyttikannen vihonviimeisessä nurkassa. Astuessani kuumuudesta houreisena sisään huomasin ensin yöpöydällä olevan täytetyn lääkedosetin ja sen jälkeen varatun vessan. Hyttikaverini Taavi ja Seppo (nimet muutettu) olivat harmaahapsisia herrasmiehiä jotka totesivat, että nuori mies voi kavuta yläsänkyyn ja ukot pysyvät alhaalla. Kohteliaisuuksien ja vinoilujen vaihdon jälkeen jäin hyttiin ja kuorin viimein ajokamat yltäni. Olin ajanut vain lyhyen taajamapätkän mutta hikoilin kuin sika, ja saatuani kamat kuivamaan siirryin kylmään suihkuun.
Tiesin mikä suihkun jälkeen odotti - kammottava jälkihiki. Tällä kertaa se yhdistyi suuta kuivaavaan nestehukkaan ja tasapainoilin repun purkamisen, hien kuivaamisen ja vaatteiden pukemisen välillä. Tuijotin vessan vesihanaa nälkäisen kissan intensiteetillä ja mietin miten juotavaa laivan vesi oli. Lopulta pakenin hytistä ja kun laivan portaita noustessani huomasin ajattelevani "ei tässä oikeastaan mikään jano olekaan", tiesin olevani kuolleen cowboyn tiellä. Äkkiä jäävesi ja bisse käteen ja ulos kannelle korjaamaan tilannetta.
Matkustajat ovat sekalainen sakki suomalaisia, saksalaisia, venäläisiä ja muita. Jyväskylän ajojen päätyttyä useampi WRC-rekka ajoi myös laivaan ja rallipaitaisia ranskalaisia ja saksalaisia palloili baarissa.
Matka kestää 27 tuntia ja laivalla ei käytännössä ole muuta tekemistä kuin istua ja juoda kaljaa. Avomerellä nettiyhteys on satelliitin varassa ja ei pääsääntöisesti toimi. Istun baarissa, litkin Warsteineriä, kirjoitan tätä ja odotan illallisbuffan alkamista.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti